Jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus oppia supertuottavaksi. Tulla niin kompetentiksi kaiken uuden teknologian, palveluiden, tuotteiden, ja tehokeinojen hyödyntäjänä, että tuottavuus nousee supertuottavalle tasolle. Tämä jos mikä vaatii elinikäistä oppimista. Supertuottavuuteen pääsy ja siellä pysyminen.
Miten organisaatiot voisivat vaalia ja kehittää keskuudessaan supertuottavuutta? Siihen näyttää olevan selkeitä keinoja. Kun seuraavassa tekstissä yleistän “johtaja” tarkoitan sillä myös kollegoita tai ketä tahansa organisaation aktiivisesti toimivia jäseniä.
Supertuottavuus nojaa teknologian soveltamiseen, joten teknologiavalinnat ovat ratkaisevia ja niissä pitää varautua isoihinkin suunnanmuutoksiin. Johtajan kannattaa luopua perinteisestä, ylhäältä alas annetusta, teknologiastrategiasta ja siirtyä malliin, jossa supertuottavuuteen pyrkivien asiantuntijoiden annetaan tehdä teknologiavalinnat yrityksen puolesta, ainakin silloin, kun ne ovat perusteltavissa olevia valintoja. Supertuottavuuden tunnistaminen vaatii johtajalta supertuottavuuden syntymisen ymmärtämistä. Mikä omalla toimialalla mahdollistaa supertuottavuuden? Todennäköisesti johtajan pitää aiempaa enemmän huomioida työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppanien antamia signaaleja supertuottavuudesta.
Supertuottavuus on tunnistettava myös yksilötasolla, toisin sanoen yksilöiden tuottavuuspotentiaalia on pystyttävä arvioimaan. Yksilöiden väliset toteutuneen tuottavuuden erot voi olla helppo todeta, mutta työntekijöiden kapasiteettien tai potentiaalien hahmottaminen on vaikeampaa. Johtajan pitäisi tunnistaa organisaatiosta ne yksilöt, joiden potentiaali vieläkin suurempaan tuottavuuteen on kaikkein suurin, ja löytää keinot, kuinka tämä potentiaali saadaan käyttöön täysimääräisesti. Tämä on varmasti yhtä vaikeaa kuin ihmisten kokonaisvaltainen valmentaminen ja kasvattaminen ylipäätään on. Valmentavalla otteella ja organisaation kulttuurin tukemana pääsee alkuun.
Kun erittäin tuottavia yksilöitä löytyy, johtajan on pystyttävä varmistamaan, että heidän tuottavuutensa voi kehittyä edelleen. 700-kertaiseen tuottavuuteen yltänyt työntekijä pystyy todennäköisemmin nostamaan tuottavuutensa 900-kertaiseksi kuin 100-kertaisesta tuottavuudesta liikkeelle lähtevä.
Supertuottavuus nojaa teknologian soveltamiseen, joten teknologiavalinnat ovat ratkaisevia ja niissä pitää varautua isoihinkin suunnanmuutoksiin. Johtajan kannattaa luopua perinteisestä, ylhäältä alas annetusta, teknologiastrategiasta ja siirtyä malliin, jossa supertuottavuuteen pyrkivien asiantuntijoiden annetaan tehdä teknologiavalinnat yrityksen puolesta, ainakin silloin, kun ne ovat perusteltavissa olevia valintoja. Supertuottavuuden tunnistaminen vaatii johtajalta supertuottavuuden syntymisen ymmärtämistä. Mikä omalla toimialalla mahdollistaa supertuottavuuden? Todennäköisesti johtajan pitää aiempaa enemmän huomioida työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppanien antamia signaaleja supertuottavuudesta.
Yksilötason supertuottavuus
Supertuottavuus on tunnistettava myös yksilötasolla, toisin sanoen yksilöiden tuottavuuspotentiaalia on pystyttävä arvioimaan. Yksilöiden väliset toteutuneen tuottavuuden erot voi olla helppo todeta, mutta työntekijöiden kapasiteettien tai potentiaalien hahmottaminen on vaikeampaa. Johtajan pitäisi tunnistaa organisaatiosta ne yksilöt, joiden potentiaali vieläkin suurempaan tuottavuuteen on kaikkein suurin, ja löytää keinot, kuinka tämä potentiaali saadaan käyttöön täysimääräisesti. Tämä on varmasti yhtä vaikeaa kuin ihmisten kokonaisvaltainen valmentaminen ja kasvattaminen ylipäätään on. Valmentavalla otteella ja organisaation kulttuurin tukemana pääsee alkuun.
Kun erittäin tuottavia yksilöitä löytyy, johtajan on pystyttävä varmistamaan, että heidän tuottavuutensa voi kehittyä edelleen. 700-kertaiseen tuottavuuteen yltänyt työntekijä pystyy todennäköisemmin nostamaan tuottavuutensa 900-kertaiseksi kuin 100-kertaisesta tuottavuudesta liikkeelle lähtevä.
Supertuottavuuden kulttuuri
Tämä supertuottavuuden kehittäminen tuskin onnistuu projektijohtamisen perusmenetelmillä tai työkalujen standardisoimisella. Ratkaisevampaa on supertuottavan työntekijän voimaannuttaminen. Johtajan on tehtävä kaikkensa, jotta supertuottavien työntekijöiden työ on riittävän tuettua, resursoitua ja mahdollistettua. Johtaja voi auttaa supertuottavaa työntekijää kehittämään tuottavuuttaan entisestään esimerkiksi sarjalla kokeita, joista työntekijä saattaa oppia keinoja tuottavuutensa parantamiseksi edelleen.
Laajasti ottaen organisaatioissa olisi pystyttävä tuottavuuskulttuurin kasvattamiseen, jossa pyritään siirtämään supertuottavuuden keinoja niillekin, jotka eivät siihen yllä. Supertuottavuuden kulttuuri vaatii keinoja kasvattaa tuottavuutta, mutta myös rajojen asettamista.
Myös tämän askeleen ottaminen vie johtamista valmentavaa suuntaan: johtajan pitää motivoida ja kouluttaa vähemmän tuottavia, mutta myös kyetä asettamaan rajat sille, miten paljon oppimiseen ja kasvamiseen voidaan investoida.
Organisaatiokulttuurin on tuettava sitä, että jokainen työntekijä ottaa vastuuta oman tuottavuutensa kehittämisestä. Kollegiaalinen oppiminen yhdessä ja parhaiden tuottavuuden keinojen ottaminen heti laajasti käyttöön auttaa siirtämään supertuottavuutta.
Teknologia apuna elinikäisessä oppimisessa
Nyt on jo olemassa tekoälyllä tehostettuja järjestelmiä, jotka kykenevät analysoimaan henkilön osaamista, opittuja tietoja, taitoja ja kompetensseja. Algoritmit voivat luoda tämän pohjalta henkilökohtaisia opetussuunnitelmia. Kohdistaa juuri sinulle oikeanlaista oppia. Sekä lopulta kohdistaa myös koko osaamisesi skaalan työ- ja uramahdollisuuksiin jotka sitä mahdollisimman hyvin vastaavat. Ennen pitkää huomioiden myös potentiaalisi. Koulutuksen ja työmarkkinoiden tulevaisuus todennäköisesti tulee olemaan tällaisella älykkäällä analyysillä tehostettu. Tämä tarjoaa reitin suurempaan tuottavuuteen laajalle joukolle ihmisiä.
Elinikäinen oppiminen siis helpottuu - koska saamme apua! Paitsi pääasiassa työantajaltamme, niin myös teknologialta ja sen eri keinoilta. Oikeaa asennetta ei voi korvata ja vastuu oppimisesta on sinun. Innolla eteenpäin ja kohti supertuottavuutta!
Tämä kirjoitus on viimeinen osa Taneli Tikan neliosaisesta blogisarjasta.
