Pari vuotta sitten tuli tilanne, jossa olin jäämässä työttömäksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Minulla olisi tuolloin ollut mahdollisuus jatkaa samassa työssä, jossa toimin, joskin eri paikkakunnalla. En kuitenkaan kokenut sitä enää hyväksi diiliksi itseni kannalta. Tämän vuoksi tein päätöksen olla ottamatta vastaan tarjottua työtä, vaikka minulla ei ollut muuta työmahdollisuutta tiedossa. Minulla oli 4 kuukauden irtisanomisaika ja 2 kuukauden työvelvoite, mutta aloitin työnhaun heti päätöksen tehtyäni.
Mistä lähteä liikkeelle?
Tiedostan, että olin hyvin etuoikeutetussa asemassa, sillä olin työskennellyt pitkään rekrytointien parissa ja omasin paljon kokemusta pöydän toisella puolella olemisesta. Tiesin, mitä ansioluettelossa pitää olla ja missä järjestyksessä, sekä miten hakemuskirjeitä kirjoitetaan. Olin myös pitänyt paljon työhaastatteluita, joten tiesin, mitä niissä kysytään ja kuinka tulee käyttäytyä.
Mutta miten tuoda vuosien aikana kertynyt kokemus ja osaaminen järkevästi esille ja kirjoittaa se ylös niin, että tarvittavat tiedot on ilmaistu tiiviisti ja selkeästi. ”Oman osaamisen sanoittaminen” ärsyttää jo pelkkä fraasi ja ehkä juuri siksi, koska se on niin vaikeaa – jopa alan ammattilaiselle. En myöskään ollut vuosiin hakenut töitä, joten arvatkaa vaan, oliko minulla edes CV:tä valmiina.
Työnhaun aikana kohtaa monenlaisia tunteita
Aloitin työnhaun ehkä liiankin nopeasti, hirveällä uhmalla ja ”kyllä minä näytän ja työllistyn heti toisaalle” -asenteella. Väärin. Kaikesta rekrytointiin liittyvästä tiedosta ja osaamisesta huolimatta olen kuitenkin vain ihminen. Ensimmäisessä työhaastattelussani tuli puheeksi sen hetkinen tilanteeni, ja koska en ollut vielä ehtinyt käsitellä tilannettani tuli itku. No, se ei onneksi haitannut, sillä haastattelijat olivat ammattilaisia ja ymmärsivät tilanteeni, ja lopulta haastattelusta jäi hyvä kokemus, vaikka kyseistä paikkaa en saanutkaan.
Työnhakutaidoiltani olin varmasti keskivertoa parempi ja pääsin aika hyvällä prosentilla seuraaviin rekrytoinnin vaiheisiin. Tämä ei silti taannut sopivan työpaikan löytämistä, mikä söi itsetuntoa. En tiedä, kumpi oli pahempaa: se, että ei päässyt edes haastatteluun vai se, että pääsi, mutta ei tullut valituksi. Työhaastattelussa kun yrittää antaa kaikkensa ja siinä vaiheessa on jo ehtinyt tutustua kyseiseen yritykseen sekä innostua mahdollisesta uudesta työstä, ehtinyt ajattelemaan tulevaisuutta ja miltä se näyttää, kun on töissä tuossa yrityksessä. Ja sitten tuleekin torjutuksi.
Torjunta aiheuttaa kalvavaa epäilystä ja kysymyksiä: enkö ole riittävän hyvä, miksi he eivät tykänneet minusta, enkö osaakaan? Kuinka näiltä ajatuksilta voisi säästyä? En oikeasti tiedä ja luulen, ettei kukaan ole näille ajatuksille immuuni, vaikka muuten olisi hyvän itsetunnon omaava ja itsevarma ihminen. Itse yritin lohduttautua mantralla, että se ei ollut minun paikkani, ja että kyllä se oikea vielä löytyy. Mutta kyllä torjunta silti kirveli.
Muutoksen hyväksymiselle on annettava aikaa
Kerkesin olemaan vuoden 2020 helmikuun ”normaalisti” kotona eli totuttelin olemaan käymättä töissä, ja täytin päiväni salikäynneillä ja työnhaulla. Sitten maaliskuussa iskikin korona ja kaikki rekrytoinnit menivät jäihin. Muistan ajatelleeni, että miten epätodellista kaikki on, aivan kuin maailma olisi kääntynyt päälaelleen. En millään muotoa ollut vielä ehtinyt tottua edes ajatukseen työttömyydestä ja sitten kaikki muukin ympärillä meni aivan sekaisin.
Olen aina pitänyt itseäni hyvin sopeutuvaisena ihmisenä, jota muutokset eivät hirveästi haittaa vaan päinvastoin jopa nautin muutoksen tuomasta pöhinästä. Voin kuitenkin myöntää, että tuolloin oli aika vaikeaa, ja vasta huhti-toukokuussa pystyin rauhoittumaan ja hyväksymään tilanteen. Sain vihdoin iskostettua päähäni, että moni muukin on nyt tai aiemminkin ollut samassa tilanteessa, ja että koronalle ja sen aiheuttamalle kriisille (työllisyystilanne) en voi mitään. Päätin, että nautin kesästä aivan rauhassa ja otan rennosti, haen tietysti kiinnostavia työpaikkoja, mutta en ota stressiä tai yritä väkisin löytää mitä tahansa työtä.
Vaikka olinkin itse alun perin tehnyt päätöksen olla ottamatta vastaan tarjottua työtä, kesti silti noin puoli vuotta hyväksyä siitä seurannut työttömyys.
Valmennuksilla tukea arkeen sekä oma osaaminen kirkkaammaksi
Entäs sitten se oman osaamisen sanoittaminen – miten sen kanssa kävi? Oma kokemukseni on, että se on prosessi, eikä suinkaan mikään helppo ja nopea sellainen. Sain entiseltä työnantajaltani muutosturvauravalmennuksen, joka auttoi paljon alkuvaiheessa. Itse koin, että se oli avuksi etenkin erilaisten tunteiden käsittelyssä isossa elämänmuutoksessa. CV:n hiominen, erilaisten CV-pohjien tekeminen ja hakemuskirjeiden kirjoittaminen ovat kaikki hyvää harjoitusta ja ne vievät koko ajan eteenpäin, mutta tunteet pitää käsitellä ensin pois alta, jotta voi oikeasti nähdä oman kokemuksensa arvon ja kääntää katseen tuleviin mahdollisuuksiin.
Osallistuin seuraavana syksynä (2020) JAMK:n ja TE-toimiston järjestämään koulutukseen. Koulutuksen sisältö oli aika pitkälti entuudestaan tuttua asiaa ja osin uravalmennuksen kertausta, mutta tärkein havainto itselleni olikin oma kehittyminen muutostilanteessa sekä ajatuksissa omaan osaamiseen liittyen. Koulutuksen aikana oma osaaminen ja ammatilliset vahvuudet alkoivat yhtäkkiä ollakin täysin selkeitä, ja sitä myöten myös niistä kertominen tuli helpommaksi.
Omaan osaamiseen pitää pureutua, mikä on tietyllä tapaa myös aika itsekäs vaihe. Pitää ajatella itseään ja keskittyä siihen, mitä kaikkea on tehnyt ja saavuttanut, minkälaisiin tilanteisiin on työelämässä törmännyt ja kuinka niistä on selviytynyt sekä ennen kaikkea heittää turha vaatimattomuus romukoppaan ja keskittyä ajattelemaan ”minä osaan”.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Tammikuun 2021 lopulla se sitten vihdoin tapahtui. Minulle soitti muuan Anssi Eilakaislalta. Hän kertoi puhelun alussa minun olleen häneen yhteydessä vuosia aiemmin, kun olin houkutellut hänet mukaan silloin avoinna olleeseen rekrytointiprosessiin. Olimme samalla verkostoituneet LinkedInissä, ja kun Anssilla oli nyt tarve löytää sourcaaja tiimiinsä, päätti hän olla minuun yhteydessä. Näin päädyin töihin Eilakaislalle Talent Sourcingin pariin.
Työttömäksi jääminen oli ihan kamalaa. En kuitenkaan kertaakaan katunut päätöstäni olla ottamatta vastaan työtarjousta toiselta paikkakunnalta, vaikka tietysti työttömyys itsessään harmitti. Jälkikäteen ajateltuna työttömyys oli paras jakso elämässäni pitkään aikaan, ja olen siitä erittäin kiitollinen. Uskon olevani tänään sen takia parempi ihminen ja myös parempi työssäni rekrytoijana. Toivon, että tämä kirjoitus tuo edes pikkuisen helpotusta niille, jotka painivat samankaltaisten tilanteiden ja tunteiden kanssa tällä hetkellä.
Osallistu työllistymistä tukevaan valmennukseen!
Vietämme Eilakaislan 50-vuotisjuhlavuotta, minkä kunniaksi lahjoitamme aikaamme ja osaamistamme mm. työllistymisen tukemiseen. Tämän myötä toteutamme työnhakua ja työllistymistä tukevan valmennuksen, joka on suunnattu hiljattain työttömäksi jääneille. Tutustu kampanjaan ja ilmoittaudu mukaan valmennukseen!
Kirjoittaja Maiju työskenteli Eilakaislalla palvelupäällikkönä vastaten ammattitaitoisten osaajien löytämisestä asiakkaillemme. Maijulla on useamman vuoden ajalta monipuolista HR- ja rekrytointikokemusta henkilöstöpalvelualalta.
