Työaikalain uudistusta koskevassa ensimmäisessä kirjoituksessa, joka julkaistiin 29.10.2019, käsittelin työaikalain uudistusta yleisellä tasolla. Siinä esittelin uudistetun lain keskeisimmät muutokset, minkä lisäksi käsittelin työaikalain soveltamisalan määräytymistä ja työaika-autonomiaa. Tässä toisessa kirjoituksessa käsittelen työaikapankkia ja joustotyöaikaa, joista kummastakaan ei ole sääntelyä nykyisessä laissa.
Työaikapankki on työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmä, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Järjestelmänä työaikapankki ei ole uusi, mutta aikaisemmin siitä ei ole säädetty laissa ja sen käyttäminen onkin perustunut työehtosopimuksiin. Työehtosopimuksen mukaisen työaikapankin käyttöönotto on puolestaan edellyttänyt paikallista sopimista, minkä takia vain järjestäytyneet työnantajat ovat voineet sitä käyttää. Yleissitovuuden perusteella työaikapankkia ei ole voitu ottaa käyttöön.
Uusi työaikalaki sisältää säännöksen työaikapankista ja jatkossa sitä on mahdollista hyödyntää kaikilla työpaikoilla. Mikäli osapuolet haluavat hyödyntää aiemmin käytössä olleen työehtosopimukseen perustuvan työaikapankin sijaan lakiin perustuvaa työaikapankkia, se on mahdollista siten, että vanha työaikapankki lakkautetaan ensin ja sitten otetaan käyttöön uusi työaikapankki.
Työaikapankki toimii aikamääräisenä ja sen puitteissa voidaan sopia, että työntekijä tallettaa pankkiin aikaa, jota hän tekee säännöllisen työaikansa lisäksi. Esimerkiksi ylityötuntien tallettaminen voi tapahtua joko niin, että työntekijä tallettaa tehdyt tunnit työaikapankkiin ja ottaa ylityökorvauksen rahamääräisenä taikka niin, että myös rahamääräinen ylityökorvaus siirretään työaikapankkiin. Koska työaikapankki toimii aikamääräisenä, tulee ylityökorvauksen arvo ensin muuttaa ajaksi.
Työaikapankin käyttöön ottamisesta on sovittava paikallisesti. Sopimuksen osapuolina voivat olla työnantaja ja luottamusmies tai jos luottamusmiestä ei ole, esimerkiksi luottamusvaltuutettu tai henkilöstöryhmä yhdessä. Siinä on sovittava, mitä eriä työaikapankkiin voidaan säästää, kuinka paljon voidaan enimmillään säästää, työaikapankin lakkaamisesta ja saldojäämän käsittelystä sekä vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista. Työaikapankkisopimuksella ei voida sopia säästettäväksi muita kuin laissa tarkoitettuja eriä, joita ovat esimerkiksi lisä- ja ylityötunnit, liukumasaldo, lisä- ja ylityöstä sekä varallaolosta maksettavat korvaukset, sunnuntaityön korotusosa, erilaiset lisät ym. Säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, matkakustannusten korvauksia ym. ei voi säästää.
Joustotyöaika on uusi työaikamuoto. Sen soveltamisen edellytyksenä on, että vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta päättää työntekijä itse. Vaikka työntekijä välillä tai ehkä pääasiallisestikin tekee työtään kiinteällä työpaikalla, se ei estä joustotyöajan soveltamista, jos hänellä on kuitenkin tosiasiallinen vapaus valita työntekopaikkansa.
Joustotyöajan tarkoituksena on sanottu olevan edellytysten luominen työntekijän tarpeista lähteville työaikajoustoille sekä työn ja yksityiselämän paremman yhteensovittamisen mahdollistaminen. Sen on sanottu soveltuvan erityisesti asiantuntijatehtäviin, joissa työntekijä voi vapaasti päättää työntekopaikan ja joissa työnteko ei ole pääsääntöisesti sidottu tiettyyn vuorokaudenaikaan tai viikonpäivään. Tällöin työntekijälle asetetaan tietty tehtävä tai tavoite, jonka tarkempi toteuttamistapa on pitkälti hänen itsensä päätettävissä, tai vastuualue, jota hän hoitaa itsenäisesti. Työnantajan johto tai valvonta ei kohdistu niinkään työhön käytettyyn aikaan, vaan saavutettuihin tuloksiin.
Joustotyö ei lisää työntekijän työaikaa, vaan mahdollistaa sen vapaamman sijoittelun ja ajoittamisen tasoittumisjaksolla. Joustotyöajan piirissä olevalla työntekijällä on tietty säännöllinen työaika ja sen osalta tulee noudattaa keskimääräistä enintään 40 tunnin viikoittaista työaikaa, jota voidaan tarkastella neljän kuukauden tasoittumisjaksolla, ellei sovellettavasta työehtosopimuksesta muuta johdu.
Joustotyöaikamuodossakin työaikaa seurataan, mutta kevennetysti. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijän on toimitettava palkanmaksukausittain työnantajalle luettelo säännöllisen työajan tunneista siten, että siitä ilmenevät viikoittainen työaika ja viikkolepo. Työaikaa seurataan siis vain viikkotasolla, ja työnantajalla on velvollisuus kirjata vain nämä tiedot työaikakirjanpitoon. Työnantajan velvollisuutena on varmistaa ilmoitusten perusteella, että työaika tasoittuu tasoittumisjakson aikana sovittuun enimmäismäärään.
Joustotyöajasta on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja siinä on sovittava ainakin päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta sekä sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen. Joustotyöaikaa koskeva sopimus voidaan irtisanoa päättymään tasoittumisjaksoa seuraavan jakson lopussa.
Nähtäväksi jää, kuinka paljon joustotyöaikamuotoa tullaan jatkossa käyttämään. Toisin kuin työaikapankin osalta, aiempia kokemuksia ei ole.
Osa 1: Työaikalain uudistus (1/2) >
Lue lisää: HR-konsultointi ja työsuhdejuridiset palvelut >