Uusi asiakas soittaa ja kertoo tarvitsevansa pikaisesti uuden työntekijän. Ehdotan tapaamista, jossa kävisimme vaatimukset tarkemmin läpi ja tutustuisin samalla yritykseen ja sen henkilöstöön paremmin. ”Ei ehdi, koska kiire”, on asiakkaani vastaus. Ei hätää, käymme siis vaatimukset läpi puhelimessa ja saan häneltä kaksi kriteeriä hakutekijöiksi. Kuuntelen asiakkaan tuskaa aiemmista epäonnistuneista rekrytoinneista, haastan ja esitän lisäkysymyksiä ja muodostan samalla rivien välistä oman käsitykseni haun vaatimuksista.
Useiden haastattelujen jälkeen esittelemme asiakkaalle neljä ehdokasta ja sovin jatkohaastattelut asiakkaan hyväksynnällä torstaille klo 10 eteenpäin. Keskiviikkoiltana seison jäähallilla poikani treeneissä ja saan asiakkaalta puhelun. Hän on nyt vasta ehtinyt tutustua ehdokkaisiin (koska kiire) ja hän on järkyttynyt! Hän ei olisi itse kutsunut yhtäkään ehdokkaista haastatteluun papereiden perusteella. Sydämeni jättää lyönnin välistä ja jäähallin melu katoaa. Vedän syvään henkeä ja perustelen rauhallisesti jokaisen valintamme. Jatkohaastatteluja ei ehdi enää perua ja asiakas toteaa, että tulee mielenkiinnosta haastatteluihin luottaen, että olemme ammattilaisia työssämme. Tunnen paineen ja puhelun jälkeen mieleeni hiipii epäilys, olisiko sittenkin pitänyt etsiä ehdokkaat vain niillä kahdella asiakkaan antamalla kriteerillä? Pitäisikö minun vielä kertaalleen käydä kaikki hakemukset läpi?
"Tunnen paineen ja puhelun jälkeen mieleeni hiipii epäilys, olisiko sittenkin pitänyt etsiä ehdokkaat vain niillä kahdella asiakkaan antamalla kriteerillä?
Nukun levottomasti ja herään aamulla salamana kellon soidessa. Otan asiakkaan vastaan ja haastattelemme yhdessä kaikki neljä ehdokasta. Haastattelujen jälkeen asiakkaani on positiivisesti yllättynyt ja hiukan hämillään. Hän myöntää pitäneensä peräti kolmesta ehdokkaasta, mutta jää silti miettimään, koska kukaan heistä ei ollut vastannut nimenomaan hänen omia valintakriteerejään. Sovimme, että hän miettii rauhassa ja palaamme asiaan. Jään odottamaan ristiriitaisin tuntein. Asiakas piti ehdokkaista, mutta uskaltaako hän nyt poiketa tutusta kaavastaan, jota on aina aiemmin tähän asti noudattanut?
Perjantai-iltana saan puhelun. Asiakas kertoo ilokseni palkkaavansa yhden ehdokkaista ja kiittää lämpimästi avusta. Mikä helpotus! Leijun katossa ja kiljun (sisäisesti) riemusta. Viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa ja palkinto maistuu makealta.
Mitä opin tästä? Luota itseesi ja ammattitaitoosi, ole rohkea, kuuntele ja kyseenalaista. Yritysten on järkevää keskittyä ydintoimintaansa ja ulkoistaa ne toiminnot, missä liikekumppanilla on kokemuksen myötä paremmat lähtökohdat onnistua. Uskon, että saavutin asiakkaan luottamuksen ja tulemme tekemään yhteistyötä jatkossakin. Uskon lisäksi, että myös asiakkaani oppi prosessissa – ja mikäs sen parempaa kuin oikeasti auttaa asiakasta!
Lue lisää Eilakaislan tarjoamista rekrytointipalveluista, klikkaa tästä >
Kirjoittaja Kati Kulin työskenteli palvelupäällikkönä Eilakaislalla. Hänellä on vuosien kokemus henkilöstöpalvelualalta.