Elinikäistä oppimista voidaan ajatella monella eri tasolla. Lyhytkestoisin näistä on tieto. Seuraava pitkäjänteisempi on taito, kolmas ja haastavin on syväoppimisen taso. Tässä blogissa avaan tarkemmin kaikkia näitä kolmea eri tasoa.
Katsot videon, luet artikkelin, käyt kurssin ja onneksi olkoon, olet saanut uutta tietoa. Suhteellisen helppo asia hoitaa ja kyseessä olevasta tiedosta riippuen myös melko vähän aikaa ja panostuksia vaativa. Moderni lääkärikoulutus yliopistoissa jo iskostaa opiskelijoiden päähän sen, että lääketieteellinen tieto vanhenee viimeistään kahdessa vuodessa. Tiedon uudistamisen tulee olla jatkuvaa, elinikäistä ja yksi päätehtävistä mitä lääkäri tekee koko uransa. Jos lääkäri on oppinut jotain esimerkiksi parhaasta kakkostyypin diabeteksen hoidosta, vanhenee tämä tieto joko osittain tai jopa kokonaan kahdessa vuodessa. Tästä syystä opiskelijoille valmennetaan menetelmät elinikäiseen uudelleenoppimiseen ja tiedon ajankohtaistamiseen. Tärkeää on mm. lähdekriittisyys, laadukkaan tieteen periaatteet, evidenssipohjainen tieto, uuden tiedon suhde laajempaan kirjallisuuden analyysiin, analyysien ja suositusten aktiivinen seuraaminen jne. Opiskelijan tulee ymmärtää oma tyylinsä ja tekniikkansa parhaiten omaksua uutta tietoa, parhaat lähteet mistä sitä jatkuvasti ammentaa, sekä kehittää tätä tiedon omaksumisen meta-osaamista jatkuvasti.
Seuraava pitkäjänteisempi osaamisen muoto voitaisiin otsikoida nimellä taito; harjoittelet jotain asiaa, teet toistokertoja, perehdyt sen eri nyansseihin ja tapoihin päätyä hyviin ja huonoihin lopputuloksiin, ja lopulta riittävällä harjoittelulla ja perehtymisellä sinulla on uusi haltuun otettu taito. Esimerkkinä vaikka plastiikkakirurgin taito sulkea haavat todella nätisti ja pienimmällä mahdollisella parantumisen jälkeisellä arvella. Tai taito arvostella viini perustasolla; käydä läpi sen väri, tuoksu, suutuntuma, makumaailma, jälkimaku, tasapaino, intensiteetti, rakenne ja yleiset huomiot. Tai esimerkiksi taito nimeltä autolla ajaminen ja liikenteessä liikkuminen. Kaikki nämä esimerkit toimivat samankaltaisesti: niihin liittyy laajasti eri nyansseja, tietoa ja yksityiskohtia, sääntöjä, fysiikkaa, kemiaa, lainalaisuuksia, omaksuttuja olettamia miten olisi parasta toimia jne. Ja jokaisessa näistä esimerkeistä on mahdollista tulla kohtuullisella harjoittelulla asiaan erikseen perehtymällä riittävän hyväksi voidakseen sanoa omaansa kyseisen taidon tai olevansa taitava tällä alueella.
Taidot uudistuvat hieman hitaammin kuin tieto. Teknologia joka tapauksessa vaikuttaa taitoihin olennaisesti ja saattaa välillä muuttaa niitä nopeissa purskeissa. Robottiauton ajaminen on kovin erilaista kuin klassisen 1950-luvun museoauton - vaikka liikennesäännöt ovat pääsääntöisesti samat. Samaten plastiikkakirurgin leikkaus mikroskoopilla ja leikkausrobotin avulla ei ole ihan sama asia kuin viime vuosisadan alun leikkaukset. Viinissäkin teknologia kehittyy: nykyisin viiniä voidaan kemiallisesti manipuloida melkein sen kaikilta ominaisuuksilta tuotantoprosessissa ja härskiintyneenkin rypälemehun saa maistumaan kohtuulliselta teknologian avulla, ja toisaalta lasin muodon tiedetään vaikuttavan viinin ominaisuuksiin.
Elinikäisen oppimisen suhde taitoihin on tunnistaa ne kohdat missä taidot tarvitsevat päivittämistä uuteen taitojen käyttämisen dynamiikkaan. Jos leikkaussaliin tulee uusi mikroskooppi, tulee kirurgin opetella leikkaamaan sen avulla. Yhtälailla tulee tunnistaa myös kokonaisia uusia taitoja, joita täytyy alkaa harjoittelemaan ja omaksumaan jotta pärjää paremmin tulevaisuudessa. Perus tietotekniikan käyttö on tällainen taito-asia: 15 vuotta sitten ei ollut vielä ajankohtaista osata kosketusnäyttöisen laitteen käyttöä vaivattomasti. Nyt se on lukutaitoon rinnastettava perustaito mikä käytännössä täytyy löytyä jokaiselta kansalaiselta. Etenkin heiltä, jotka ovat työelämässä mukana.
Pitkäjänteisin ja haasteellisin alue näistä tasoista on syväoppimisen taso. Sellaisten asioiden haltuunotto, joita voidaan kuvata kokonaisina kompetensseina. Silloin ei ole kysymys pelkistä tiedoista ja taidoista, vaan asioista, jotka ovat menneet asenteiden, katsantakantojen ja jopa arvomaailman tasolle saakka. Muokaten henkilön tapaa jäsentää asioita, ajatella ja tapaa, jolla hän mieltää ja katsoo maailmaa. Elinikäinen oppiminen näiden syväopittujen holististen kompetenssien kohdalla ei ole lainkaan niin helppoa ja nopeaa kuin uuden tiedon omaksuminen tai uuden taidon hankkiminen. Syväopituille kompetensseille on myös tyypillistä, että ne ovat kokonaisia ryppäitä erilaista tietoa ja taitoja. Esimerkkinä vaikka erittäin laaja alue “ihmisten johtaminen” jakautuu todella moneen eri haaraan ja sisältää monia taitoja, kuin myös usean tieteenalan tietoa sub-spesialiteetteineen päivineen.
Hyvä puoli syväopituissa kompetensseissa on, etteivät ne useinkaan vanhene yllättäen tai nopeasti. Jopa teknologian muutosvoimien keskellä ne ovat luonteeltaan enemmän pysyviä. Ja syy on siinä, että ne usein liittyvät läheisemmin ihmisyyteen ja ihmisenä toimimisen ytimeen. Vaikka teknologia muuttuisi, eivät ihmiset muutu yhtä nopeasti. Ja toisaalta ihmislajin kulttuuriantropologinen historia on jalostanut meille tietyt vankat preferenssit, jotka eivät juurikaan muutu yllättäen yli yön. Sen lisäksi meillä on luontaisesti omia evoluution tuloksena tuotettuja biologisia ja fysiologisia preferenssejä. Tällaisiin syväopittuihin kompetensseihin panostaminen on erityisen arvokasta elinikäistä oppia tulevaisuudessa: sillä monet niistä pysyvät hyödyllisinä ja arvokkaina vaikka tietoa menee ja tulee ja taidot kehittyvät jalostuen uusiin taitoihin yhä vauhdikkaammin.
Tämä kirjoitus on toinen osa Taneli Tikan neliosaisesta blogisarjasta.
Osa 1: Elinikäisestä urasta elinikäiseen oppimiseen >
Osa 3: Tulevaisuuden kompetenssit - ota nämä haltuun! >
Osa 4: Askeleet supertuottavaan organisaatioon >